Terveystieto on oppiaine, jonka tarkoitus on edistää terveyttä, hyvinvointia ja turvallisuutta tukevaa osaamista. Tämä monipuolinen osaaminen ilmenee tiedollisina, sosiaalisina, tunteiden käsittelyä ohjaavina, toiminnallisina, eettisinä sekä tiedonhankintavalmiuksina. Terveysosaamiseen kuuluu monia eri valmiuksia. Yksi tärkeimmistä on ottaa vastuuta oman ja toisten terveyden edistämisestä. Terveystiedon opetuksessa terveyttä ja sairautta sekä terveyden edistämistä ja sairauksien ehkäisyä ja hoitoa tarkastellaan laaja-alaisesti yksilön, perheen, yhteisön ja yhteiskunnan näkökulmasta. Keskeistä terveystiedon opetuksessa on erityisesti itsehoitovalmiuksien kehittäminen.

Tarkastelin lukion terveystiedon 2003 ja 2015 opetussuunnitelmien tavoitteita ja keskeisiä sisältöjä. Molemmissa on yhtäläisyyksiä, mutta myös eroja. 2015 terveystiedon opetussuunnitemassa pidin siitä, että tavoitteet ovat lähempänä yksilöä kuin aikaisemmin. Tämän tavoitteen pohjalta opiskelijat joutuvat miettimään ja pohtimaan terveyden toteutumista omassa elämässään. Uskon, että tämä on pohja terveelle ajattelulle, joka vaikuttaa jatkossa myös yhteiskunnallisella tasolla, kun havahdutaan ensin oman terveyden hoitamiseen ja hyvinvointiin.

Kiinnitin huomiota myös siihen, että 2015 opetussuunnitelmassa mielenterveyden suojaaminen oli nostettu uudeksi tavoitteeksi. Varhaisen tuen malli on oivallinen interventio mielenterveysongelmien havaitsemisessa ja puheeksi ottamisessa. Se on otettu käyttöön mm. harrastustoiminnassa. Se, että välitetään toisesta ja ylipäätään havaitaan toisen murheet ja puututaan niihin, tulisi olla meille arkipäivää. Toivon, että mallia käytäisiin yleisellä tasolla läpi terveystiedon tunneilla.  Mielenterveysongelmat ovat yksi suurimpia haasteita nyky-yhteiskunnassamme ja myös suurin sairausryhmä diagnostisissa sairauspoissaolotilastoissa. On hyvä asia, että tämä tavoite on yksi terveystiedon keskeisiä sisältöjä.

Perusopetuksen opetussuunnitelma terveystiedon osalta muuttui hurjasti vuonna 2014 verrattuna 2003 opetussuunnitelmaan. Sisältö ja tavoitteet ovat jokseenkin samankaltaisia, mutta toteutustavoissa on eroja.  Pidin mielenkiintoisena erilaisten työskentelytapojen käyttöönottoa.   Tutkiva oppiminen, arjen terveysilmiöiden käsitteleminen ja ajankohtaisuuden huomioiminen luovat perustan oppimiselle ja osaamiselle soveltamalla kriittistä ajattelua ja oppimisen taitoja.

Ilmiölähtöisyyden avulla oppilaita rohkaistaan omien tietojen ja kokemusten esiintuomiseen, kysymysten esittämiseen ja vastausten etsimiseen, tietojen jäsentämiseen, johtopäätösten tekemiseen ja niiden perustelemiseen. Oppilaita ohjataan eri tekijöiden merkityksellisyyden arviointiin sekä laajempien asiakokonaisuuksien hahmottamiseen. Aktiivinen toiminta, tavoitteellisuus ja pohtiva työskentely kehittävät sekä eettisiä valmiuksia että tunne-, vuorovaikutus-, ajattelu- ja yhteistyötaitoja. Tämä menetelmä on varmasti onnistuessaan hyvin mielekästä ja lasta kehittävää. Hän pystyy oppimallaan teorialla parhaimmillaan muuttamaan omaa toimintaa. Opetuksen muuttaminen vaatii opettajalta opetusmetodien muuttamista, mielikuvista sekä luovuutta, jota tavoitteisiin päästään.

Mielestäni terveystiedon opetus on tavoitteellista ja tutkimukseen pohjautuvaa. Uudella opetussuunnitelmalla uskon olevan jatkossa hyviä tuloksia. Se toivottavasti tuo yhteiskuntaamme terveempiä ja onnellisempia ihmisiä jatkossa!

 

 

 

Lähteet:

Lukion opetussuunnitelman perusteet 2003. Opetushallitus.

Lukion opetussuunnitelman perusteet 2015. Opetushallitus.

Peltonen H. & Kannas L. (toim.) 2005. Terveystieto tutuksi – ensiapua terveystiedon opetukseen. Opetushallituksen julkaisuja.

Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet 2004. Opetushallitus.

Perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet 2014. Opetushallitus.